Los Bolichesissa, Espanjan suomalaisimmassa kaupunginosassa sattui eilen kauhea tapaus kun aviomies surmasi vaimonsa. Kaikkein kauheinta on tietenkin se, että sekä mies että vaimo ovat suomalaisia. Muilta kansallisuuksiltahan tällaista väkivaltaa voi odottaa, mutta ei meiltä suomalaisilta, jotka olemme rauhallisia ja mukavia ihmisiä.

On opittu ajattelemaan, että suomalaisten espanjalaisessa lintukodossa Fuengirolassa kaikki on aina hyvin. Suomalaiset seurustelevat keskenään ja syövät suomalaista ruokaa, lapset käyvät suomalaista koulua, suorittavat rippikoulunkin suomalaisittain ja perheet kerääntyvät yhteiseen suomalaiseen jumalanpalveluksen Suomalaisen Kirkon suojiin tai laulavat suomalaista karaokea suomalaisessa baarissa. Tällainen kuva tästä onnelasta halutaan ulospäin antaa.

Ja sitten yhtäkkiä tapahtuukin jotain tällaista,  mikä rikkoo sen kauniin harmonian. Mutta on suomalaisyhteisön sisällä  tapahtunut ennenkin, jopa niin paljon, että Suomesta piti lähettää sosiaalityöntekijä ratkomaan ongelmia, joita etenkin Suomalaisen koulun oppilaiden perheissä kuulostaa esiintyvän. Tässäkin tuoreimmassa tapauksessa äitiään kaipaamaan jäi kaksi kouluikäistä lasta, jotka nyt ovat espanjalaisten lastensuojeluviranomaisten hoidossa. Ja huostaanottoja ovat viranomaiset joutuneet ennenkin tekemään kun vanhemmilla on jäänyt ryyppyputki päälle ja lapsoset unohtuneet.

Monesti vaikuttaa siltä, että Espanjan auringon uskotaan pyyhkivän pois kaikki ongelmat, jotka Suomen sateissa ja pimeydessä ihmisten mieltä painavat. Joskus valohoito tehoaakin ja kotiin  voidaan palata uudistuneina ja voimautuneina , mutta toisinaan käy toisin. Kuten nyt on käynyt, valitettavasti.